maanantai 19. maaliskuuta 2012

Ensimmäistä kertaa pappia kyydissä

Tästä se lähtee - tosin mille polulle - sen näyttää aika. Mutta niin tai näin.Tervetuloa siis tällaisen rapiat nelikymppisen eteläpohojalaasnaisen arkiseen eloon ja oloon.
Pääset kanssani näpräämään kaikensorttisia käsitöitä, lukemaan hyviä kirjoja, maistelemaan enemmän ja vähemmän onnistuneita kokkauskokeilujani, kuopsuttamaan puutarhassa, geokätköilemaan, matkustelemaan, rapsuttelemaan karvakuonoamme, lenkkeilemään sateessa, uimaan kuutamolla, halaamaan rakkaita - siis kaikkeen siihen, mitä tämä ihana arki ja sitä toisinaan sulostuttavat juhlahetket eteeni tuovat

Tämä koko blogi syntyi hetken mielijohteesta. Tai no ei nyt niinkään. Olen toisinaan laittanut naamakirjaan kuvia tekeleistäni ja kertonut tavalliseen tapaan siellä kuulumisiani - ehkä juuri sen myötä syntyi lopullinen ajatus aloittaa blogin pitäminen. Ja nyt se on sitten polkaistu käyntiin, joten ei kun eteenpäin, sano mummo lumessa.

Viikonloppu vierähti reissussa. Olimme ensin muutaman päivän Helsingissä ja käväisimme siellä muun muassa tanskalaisen D.A.D:n konsertissa. Söimme hyvin ja elimme herroiksi - ihmekös, kun housut kiristävät. ;D
Parin päivän pääkaupungin kummastelun jälkeen suuntasimme nokan kohti Hämeenlinnaa ystäväpariskunnan luo. Visiitti tiesi lisää kulttuuria, sillä ohjelmassa oli Hämeenlinnan kaupunginteatterissa parhaillaan pyörivä Seitsemännen portaan enkeli. Tässä pieni näyte esityksestä: http://www.hmlteatteri.fi/1946. Näytelmä oli aivan ihana! Ehdottomasti katsomisen väärti, jos vain sillä suunnalla sattuu liikuskelemaan.

Kun saan tämän naputeltua, mikä on aivan pian - aloitan kaavojen piirtelyn. Teen sukulaistytölle kilpatanssimekkoa ja siinä on pitänyt hieman muistella, miten valmiisiin kaavoihin tehdään muutoksia. Piti oikein kaivaa vanhat kuosittelukirjatkin esille, mutta eiköhän se tästä jossain vaiheessa mekoksi muutu.
Illaksi meille tuleekin pieni kyläilijä, sillä kummipoikamme tulee pariksi tunniksi hoitoon siksi ajaksi, kun vanhemmat rahtaavat muuta katrastaan päällekkäin osuneisiin harrastusmenoihin. Kiva nähdä kummipoikaa!

                                                   -sari-

2 kommenttia:

  1. Onnea valitsemallesi uralle sen kilpatanssimekon suhteen. ;O) Toivottavasti kankaat ei vie hermoja! Nimim.joskus voimistelupukuja ommellut...

    Kiitos teatteriseurasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellenne! :) Joo, aikamoiselta haasteelta tuntuu tuo, mutta katsotaan, josko sitä saisi kaivettua ompelijan itsestään esiin. ;D Lupaan laittaa kuvia - ainakin, mikäli puku on edes jollain lailla kelvollinen.

      -sari-

      Poista