Herääminen Ruususen satavuotisesta unesta...

...tai ainakin herääminen blogihiljaisuudesta! Jee! I'm back! :D
Päätin, että on aika tarttua itseä niskasta kiinni ja herätellä blogi henkiin, vaikka elämään onkin näillä näkymin tulossa kenties vuosituhannen kiireisin ajanjakso. Suunnitteilla on nimittäin remonttia - isoa - ja kun siinä ohessa koittaa hoitaa vielä työnsä, harjoitella tätä  mumman roolia, vähän harrastaa sekä ennättää silloin tällöin tapaamaan myös ystäviä ja rakasta sukua - niin pikkuusen kiirusta toisinaan pitelöö.

(Ja jep, minusta tuli pienen pojan mumma lokakuussa ja olen siitä roolista ihan maailman onnellisin! Hän on ihana!! Ja NIIN rakas - kuuletteko tämän ylpeyden äänessäni ja huomaatteko, miten röyhistelen rintaani. Hih.)

Tässä muuten kuva viime viikonlopun kätköretkeltä. Olimme mökkeilemässä Lappajärvellä ja suuntasimme molempina viikonlopun päivinä kätköilemään lähikuntiin.

Kuva on Pedersörenin Utterledenin varrelta. Sää oli sunnuntaina hieno!

https://www.pedersore.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/ulkoilu/vaelluspolut/

Monenlaista on tapahtunut tämän hiljaisuuden aikana, mutta loppupeleissä se elämä rullaa samaan vanhaan malliin. Profiiliin tosin voisi pian päivittää, että lähellä viittäkymmentä, koska siihen on nyt vuosia vähemmän kuin neljäänkymmeneen. Mikään rapiat nelikymppinen siis oikein enää. Tai noh, mieleltään. Ja siinä tapauksessa neljäkymmentäkin on toisinaan iiiiiiihan liikaa.

Tämä ilta on mennyt meinatessa. Meinasin siivota keittiön.  Se on vieläkin vaiheessa ja taitaa jäädä (lue jää) huomiseen. Kutimeen sentään tartuin tässä illalla, kun tuijottelin televiosta Mr Selfridgeä. Muistin nuo Puro-langat, jotka ovat odottaneet pussissa jo ainakin vuoden. Koska tänään satoi lunta, innosti ajatus noiden huovutettavien lapasten (tai rasojen, kuten me täällä niitä kutsumme) tikkuamisesta.
Nämä lapaset valmistunevat vasta ensi talvena. Oikeastaan olen melko varma, että juuri niin tässä käy. Mutta on edes jo hyvä alku.

Näistä Puro-keristä löytyvät muuten meikäläisen lempivärit. Ihania, murrettuja sävyjä. Vihreää ja turkoosia.

Loppuun sapuskakuvaa. Olen nimittäin tehnyt muutoksia ruokavaliossani. Harmi, ettei se näy vyötäröllä. ;) Olen jättänyt puolitoista vuotta sitten lihan pois kokonaan. Kalaa syön harvoin, kanamunat haen suoraan luomutilalta ja maitotuotuotteita - lähinnä juustoja - käytän jonkun verran.
Syy ratkaisuuni on eettinen. Mikäli mahdollista, valitsen vegaanisen vaihtoehdon, mutta en ole ehdoton. Tällä ikää sitä osaa jo edetä lempeämmin näissä asioissa.

Tuosta tänään kokkaamastani tofuvuoasta olen kuitenkin iloinen, koska siinä ei ole käytetty mitään eläinkunnan tuotteita.

 



Lihan korvaa hampputofu, jonka murensin, pyörittelin makeassa chilikastikkeessa ja maustoin jauhelihamausteella. Kaveriksi peruna-sipulisekoitus, kaurakerma, oliivit, valkosipuli, aurinkokuivatut tomaattipalaset, tomaatti ja yksi chilipalko. Niistä on Sarin huomisen päivän töihin roudattavan eväsrasian sisältö tehty. Maistanut en vielä ole, joten saapas nähdä, onko suu liekeissä vai kykeneekö tuota myös syömään. Hyvältä se ainakin tuoksuu.


 
Ja nyt menen keittelemään tosi myöhäiset iltakaffeet. Nämä rakkaat kahvipurkkini kököttävät keittiössä suloisesti vierekkäin, vaikka niillä on ikäeroa useita vuosikymmeniä. Noita tuoreempia versioita olen kerännyt koko sarjan vuoden 2013 purkkia lukuun ottamatta. Vielä pitää metsästää viime vuoden purkki, ettei jää harmittamaan sen uupuminen.

Tällaista ajatuksenvirtaa tänään. Lokoisaa ehtoota kaikille, tai paremminkin hyvää yötä!
Tästä tämä lähtee.

Kiva olla täällä taas!

tuumailee Sari...

...ja karvakuonomme Sisu!