Merta edempänä mökillä - vai miten se nyt meni?

Olimme pääsiäisenpyhät mökkeilemässä meren rannalla ja kätköilimme päivittäin enemmän tai vähemmän kera karvakuonokaisemme.

Säät suosivat ja aurinko helli meitä jokaisena päivänä. Ennätinpä melkein polttaa poskipääni ja nenäni, kiitos hohtavien hankien & auringon. Jep, jep.
Mökkimaisemissa oli vielä ihan täysi talvi ja meno sen mukaista. Ensimmäiset pilkkijät ilmestyivät meren jäälle siinä seitsemän tietämillä aamuisin.

Tuossa vaatimattomassa merenrantamökissä ja sitä ympäröivässä luonnossa on jotain käsinkosketeltavan rauhoittavaa. Aina, kun sinne menee, kaikki kiireet putoavat harteilta kertaheitolla. Se on ihan uskomatonta.
Mökillä päivä rytmittyy tyystin toiseen malliin kuin kotona. Siellä ei ole mitään tärkeämpää kuin patikointi luonnonhelmassa, valakian viritteleminen saunaan, (nyt vielä jäisen) aavan meren tuijottelu, saunomisen lomassa saunanpatiolla hiljaa istuskelu, takkatulen katselu ja sen rätinän kuuntelu. Siellä on ihana ihan vaan vaikka kutoa tai lueskella kirjoja.
Juuri tuollaista sitä ihminen tarvitsee. Aikaa vain olla.

Lähtöpäivän aamuna olin siipalle lähes kateellinen, kun minun oli ryhdyttävä tekemään lähtösiivoja ja hän pääsi koiran kanssa lenkille.

Rakastan nimittäin aivan erityisesti sitä hiljaista mökkitietä juuri aamuisin. Kun on liikkeellä tarpeeksi varhain, ympäriltä kuuluu vain lintujen ääniä ja sula-aikaan meren aaltojen kohinaa. Lokit huutelevat. Lähistöllä näkee usein myös joutsenia. Siellä on ihana nuuskutella merentuoksua, katsella nousevaa aamua ja olla itsekseen ajatustensa kanssa.

Paluu arkeen on kuitenkin väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin. Onneksi  mökiltä kotiin tullessa on aina olo, että akut on ladattu ja nyt taas jaksaa tätä arkea.

Toin muuten pääsiäiseksi kotiin sisälle muutaman koivunoksan. Palatessamme mökiltä ne olivat täynnä pieniä, vihreitä lehtiä. Uutta elämää. Se antaa uskoa kevään tuloon, vaikka tässä on välillä takapakkia mentykin. 

 Mukavaa loppuviikkoa!

                         -sari-