Sormia multaan ja pelargonioita kuistille

Mihin nämä päivät oikein livahtavat?? Viime päivityksestä on sen verran pitkä aika, että ihan hävettää. Yritän  jatkossa suorittaa pientä ryhtiliikettä sisäisen blogistini kanssa ja aktivoitua hitusen tiuhempaan päivitystahtiin. Tai mörökölli minut vieköön.

 Tänään riitti töiden jälkeen virtaa siihen malliin, että sain kotosalla oikein jotakin näkyvääkin aikaiseksi. Ehkä se oli tämä ensimmäinen kesäisen lämpimältä tuntunut päivä ja aurinko. Jaksoi ja viitsi.

Täytyy silti heti tunnustaa, että olen ollut hieman huolimaton "hortonomi", sillä aikaa sitten leikkaamani, sisällä talvehtineet pelargoniani pääsivät uusiin multiin vasta tänään. Oops.

Harmitellen heitin pois ne yksilöt, jotka eivät talvesta selvinneet (olen säästellyt niitä tähän saakka, jos vaikka jostain elämää pukkaisi kaikesta huolimatta). Sitä suuremmalla lempeydellä istutin sitten loput, pimeän ylitse sinnitelleet sitkeät sissit, isompiin ruukkuihin.

Pitkän, koko talven kestäneen odottelun ja kylmän kevään jälkeen ne pääsivät lopulta vanhalle kuistillemme TÄNÄÄN. Meillä pelargoniat kuistilla ovat merkki kesästä. Siksi niiden sinne ilmestyminen on AINA merkittävä Tapahtuma! :)

Ikkunalle saakka päätyy niistä huomisin osa, kunhan ennätän kuistinklasit siitepölyistä virahuttaa. Mutta ihanaa oli nuo ruukut tänään kuistinpenkille nostella. Tuli NIIN kesäfiilis.

Keittiön ikkunankin ennätin pestaista ja kaivaa kaapin kätköistä siihen ripustettavaksi kesäisen, valkoisen pitsisalusiinin. Vanhasta pitsilakanasta ompelemani yläkappa on kuivumassa pesun jälijltä pihalla ja pääsee huomenna virkatun parinsa kaveriksi.

Kesä siis hipsuttelee ilmiselvästi kotiimme kaikesta huolimatta. Pienin, mutta varmoin askelin. Aivan mahtavaa!

Se on kuulkaa ihmisenlapsella ihmeellisen hyvä mieli, kun se saa jotakin oikein oikiasti aikaiseksi. Ihan hymyilyttää. Ja aiva itteksensä.

Vähän päivässä on paljon viikossa. :)

Intoa kesäisiin puuhiin ja mukavaa viikkoa!

Niin ja joo. Viime viikonlopun mökkireissulla meitä kävi päivittäin tervehtimässä ikkunan takana tällainen toinen varma kesän merkki. Kesään on enää "vähäsen". Uskokaa pois.




                                                        -sari-

Virvon, varvon - pääsiäänen tuloo

Tänään iski vähintäänkin lievänpuoleinen pääsiäis- ynnä kevätinnostus. Paljon en saanut aikaan, kun oli muutakin puuhaa, mutta vanhan talomme kuisti uudisti ilmeensä. Ensimmäisenä kannoin sieltä talvikoristeina olleet sammaleet ja puolukanvarvut kompostiin.

Sitten ommella päräytin tilkuista Tilda-henkisen, pitsinauhalla viimeistellyn kappaverhon, joka on värikäs ja keväinen. Ja ennätinpä pesaista ikkunankin - pääsee ihana kevätaurinko nyt paistaa möllöttämään ihan sisälle saakka!

Olen varmaan parisen vuotta sitten ostanut Tampereen käsityömessuilta kuistin väritykseen sopivan lasitaulun, mutta vasta nyt muistin sen sinne ripustaa. Sopi kivasti uusien verhojen kaveriksi.

 

Parit tipuset vielä näytille, vähän munia riippumaan sinkkisangossa olevaan puunoksaan ja iltalenkiltä pajunoksia kissoineen kainaloon kuistia varten. Johan alkoi näyttää pääsiäseltä.

Huomenna siivoan pihaportaat ja käyn hakemassa kuivuneiden, syksyllä istuttujen callunoiden tilalle parit narsissit. Saa pahasti routiva ja huonossa kunnossa oleva pihamme edes pari keltaista valopilkkua kaiken kuraisuuden vastapainoksi.

Vähän päivässä on paljon viikossa, tapasi edesmennyt mummunikin aina sanoa!

                                                   Mukavaa pääsiäisenodotusta!

                                                                          -sari-