 |
| Perjantai ja siivouspäivä. Idea keittiönjakkaroiden hempeisiin sävyihin pulpahti mieleeni, kun popsin ranskalaisia pastilleja. Karkinsyönti on siis selvästikin luovuutta ruokkivaa puuhaa. |
 |
| Kuluneella viikolla vein ensimmäistä kertaa pyykkiä ulos kuivumaan. Varma kevään merkki. |
Viikonloppu vierähti sukkelaan - niin kuin se aina tapaa. Perjantai oli siivouspäivä. Se on mielestäni ihan yksi viikon parhaita hetkiä, kun koko koti on siivottuna ja saa istahtaa sitä sohvalle ihastelemaan. Tosin se ilo on kovin väliaikaista. Maanantaina nurkista kurkistelee jo lauma pieniä villakoiria - koiraperheen arkea.
Mennä viikolla vein muuten ensimmäisen kerran pyykkiä ulos kuivumaan. Kyllä tuoksui raikkaalta ja kuivui sukkelaan auringonpaisteessa & pienessä tuulessa.
Tänä aamuna maisema olikin sitten kaikkea muuta kuin keväinen. Yön aikana oli satanut oikein kunnolla lunta. Toisaalta, minua se ei haitannut. Säästyinpähän Sisun tassujen pesulta, kun tulimme rivakalta puolen tunnin aamulenkiltä.
Nyt tuo karvakuono näyttää taas katselevan emäntäänsä siihen malliin, että olisi iltapäivälenkin aika. Menenpä siis tästä. Nauttimaan pilvien takaa kurkistelevasta auringosta. Läpsyttelemään lumisohjoa punaisilla kumppareillani. Nuuhkimaan lähestyvää kevättä.
Edes lenkille, sillä muuten tämä päivä on mennyt aika lailla vain laiskotellessa. Joskus niinkin.
Kivaa alkavaa viikkoa!
-sari-
