Onni on uusi kastelukannu

Jatkossa kukkien kastelu ei ole enää kesäiltaisin pakollinen velvollisuus, vaan silkka ilo. Sillä tällä naisella on uusi ja aivan ihana kastelukannu.
Kävimme tänään Honkkarissa (Hong Kong) multaa hakemassa, niin eikös siellä ollut herkullisen limenvihreitä ja hennon vaaleanpunaisia kastelukannuja.
Syöksyin oitis hypistelemään niitä.
Armas siippa tuumasi, että meillähän on nuota kotona jo ennestäänkin kaksi. Niin, niin mutta kun..."ne eivät ole oikein kivanvärisiä"... Pitäähän sitä nyt naisella olla oikeansävyinen kannu vähän joka fiilikselle.
Niin tulin kotiin uuden ihanaisen kannuni kanssa.

Tämä päivä on mennyt puutarhassa. Nuo ylläolevassa kuvassa komeilevat herttavuorenkilvet kokivat kourissani tänään ihmejakaantumisen. Haluan, että ne kiertävät kokonaan tuon taustalla näkyvän kiven. Jatkoin tuota penkkiä ja levitin uusia taimia kiven ympärille, joskaan se ei tässä kuvassa oikein näy.
Sain aikoinaan entiseltä työkaveriltani muutaman alun tuota mukavavasti maanpeittokasviksi passaavaa kukkaa. Olen odotellut, että niitä on riittävästi jakamista varten. Nyt oli.

Sama ihmejakaantuminen jatkui toisessa kukkapenkissä. Siellä levittäytyivät kuunliljat. Oli aikamoinen urakka paloitella niitä, sillä liljojen juuret ovat yllättävän napakkaa tekoa.
Mutta nyt se on tehty ja uutta multaa vielä ripoteltu kera lannoitteen kukkien päälle. Enää tässä odotellaan vuolasta ja runsasta leviämistä koko kukkapenkin mitalta. 

Satoakin on luvassa. Ostin amppelitomaatin. Olen jo jutellut sille, ja elvytin sen kuivuudesta, josta se näytti myymälän jäljiltä kärsivän.
Pääsit hyvään kotiin, lupasin sille. Oletan siksi, että saamme paljon punaposkisia pikkuherkkuja popsittavaksi.

Kaikkinensa tänään on ollut mukavan aurinkoinen ja kesäinen helluntaipäivä. Paljon sai taas aikaiseksi, mutta vielä enemmän on tehtävää, joka yhä odottaa.
Onnistuin muuten polttamaan niskani ja kaulani - ja naamakin punoittaa aika mukavasti. Ja siis ei tietenkään ollut aurinkorasva käytössä. On sellaiset kuumat fiilikset nyt.


                       Kesäisiä puuhia ja aurinkoisia päiviä! Älkää te polttako itseänne! :D


                                                       -sari-

Sormia multaan ja pelargonioita kuistille

Mihin nämä päivät oikein livahtavat?? Viime päivityksestä on sen verran pitkä aika, että ihan hävettää. Yritän  jatkossa suorittaa pientä ryhtiliikettä sisäisen blogistini kanssa ja aktivoitua hitusen tiuhempaan päivitystahtiin. Tai mörökölli minut vieköön.

 Tänään riitti töiden jälkeen virtaa siihen malliin, että sain kotosalla oikein jotakin näkyvääkin aikaiseksi. Ehkä se oli tämä ensimmäinen kesäisen lämpimältä tuntunut päivä ja aurinko. Jaksoi ja viitsi.

Täytyy silti heti tunnustaa, että olen ollut hieman huolimaton "hortonomi", sillä aikaa sitten leikkaamani, sisällä talvehtineet pelargoniani pääsivät uusiin multiin vasta tänään. Oops.

Harmitellen heitin pois ne yksilöt, jotka eivät talvesta selvinneet (olen säästellyt niitä tähän saakka, jos vaikka jostain elämää pukkaisi kaikesta huolimatta). Sitä suuremmalla lempeydellä istutin sitten loput, pimeän ylitse sinnitelleet sitkeät sissit, isompiin ruukkuihin.

Pitkän, koko talven kestäneen odottelun ja kylmän kevään jälkeen ne pääsivät lopulta vanhalle kuistillemme TÄNÄÄN. Meillä pelargoniat kuistilla ovat merkki kesästä. Siksi niiden sinne ilmestyminen on AINA merkittävä Tapahtuma! :)

Ikkunalle saakka päätyy niistä huomisin osa, kunhan ennätän kuistinklasit siitepölyistä virahuttaa. Mutta ihanaa oli nuo ruukut tänään kuistinpenkille nostella. Tuli NIIN kesäfiilis.

Keittiön ikkunankin ennätin pestaista ja kaivaa kaapin kätköistä siihen ripustettavaksi kesäisen, valkoisen pitsisalusiinin. Vanhasta pitsilakanasta ompelemani yläkappa on kuivumassa pesun jälijltä pihalla ja pääsee huomenna virkatun parinsa kaveriksi.

Kesä siis hipsuttelee ilmiselvästi kotiimme kaikesta huolimatta. Pienin, mutta varmoin askelin. Aivan mahtavaa!

Se on kuulkaa ihmisenlapsella ihmeellisen hyvä mieli, kun se saa jotakin oikein oikiasti aikaiseksi. Ihan hymyilyttää. Ja aiva itteksensä.

Vähän päivässä on paljon viikossa. :)

Intoa kesäisiin puuhiin ja mukavaa viikkoa!

Niin ja joo. Viime viikonlopun mökkireissulla meitä kävi päivittäin tervehtimässä ikkunan takana tällainen toinen varma kesän merkki. Kesään on enää "vähäsen". Uskokaa pois.




                                                        -sari-