Ei ihan normipäiviä

Vaikka sitä kuinka haluaisi hidastaa, joskus elämä vain pitää kiireisenä. Takana on hektisiä ja tavanomaisesta poikkeavia päiviä.

Viime viikon lopulla olimme reissussa toisella puolen Suomea. Kävimme sydäntapaamisessa, johon sairastuneet ja heidän läheisensä kokoontuvat kerran vuodessa. Se oli ihana reissu ja hotelli ylitti kyllä kaikella tapaa odotuksemme. Se oli viihtyisä, henkilökunta oli mukavaa ja ruoka maittavaa.

Matkan parasta antia on kuitenkin aina toisten samassa asemassa olevien, ja nyt jo hyviksi ystäviksi tulleiden ihmisten tapaaminen. Sellainen piristää kummasti, antaa uskoa huomiseen ja keventää mieltä.

On hieno huomata, että kun surullisia tai mieltä painavia asioita jakaa, ne puolittuvat ja kun ilon jakaa, se tuplaantuu.

Kotimatkaahan emme voineet tietenkään (!!) tehdä ilman geologgauksia ja paluureissuun kuluikin sitten useampi tunti. Mutta saimmepa taas kymmenen uutta geokätköä meidän omalle geokartallemme.

Siellähän se kätkö luuraa.

 Tänään elämässäni alkoikin sitten ihan uusi vaihe, kun aloitin uudessa työssä. Päivä vierähti nopeasti, mutta olo on kyllä aika naatti. Pitää siis vain valaa itseensä tässä uskoa, että ajan saatossa sitä oppii talon tavoille ja sisäistää uuden työyhteisön tavat sekä normit.

Nyt vain huomaa, että voimia on kulunut tämän päivän mittaan siihen malliin, että paukkuja ei riitä enää oikeastaan mihinkään siitä, mitä suunnittelin tekeväni. On siis oltava itselleen armollinen.

Luulenpa, että pieni vartin pötköttely ja sitten pitkä lenkki koiran kanssa ovat parasta hoitoa tähän hetkeen. Muut puuhat voivat jonkun päivän odottaa.

Perjantaina sydänreissulle lähtiessämme satoi koko matkan räntää, vettä tai rakeita.
Tämä kevääntuoja sinnitteli uhmakkaana yhdellä pysähdyspaikalla muuten aivan värittömässä maassa. (Harmittaa, että tarkennus ei vain siellä kylmyydessä mennyt ihan kohdilleen.)

Eilen ja tänään on ollut ihanan lämmintä ja aurinkoista
- toivotaan, että loppuviikko jatkuu samanlaisena!    -sari-

Merta edempänä mökillä - vai miten se nyt meni?

Olimme pääsiäisenpyhät mökkeilemässä meren rannalla ja kätköilimme päivittäin enemmän tai vähemmän kera karvakuonokaisemme.

Säät suosivat ja aurinko helli meitä jokaisena päivänä. Ennätinpä melkein polttaa poskipääni ja nenäni, kiitos hohtavien hankien & auringon. Jep, jep.
Mökkimaisemissa oli vielä ihan täysi talvi ja meno sen mukaista. Ensimmäiset pilkkijät ilmestyivät meren jäälle siinä seitsemän tietämillä aamuisin.

Tuossa vaatimattomassa merenrantamökissä ja sitä ympäröivässä luonnossa on jotain käsinkosketeltavan rauhoittavaa. Aina, kun sinne menee, kaikki kiireet putoavat harteilta kertaheitolla. Se on ihan uskomatonta.
Mökillä päivä rytmittyy tyystin toiseen malliin kuin kotona. Siellä ei ole mitään tärkeämpää kuin patikointi luonnonhelmassa, valakian viritteleminen saunaan, (nyt vielä jäisen) aavan meren tuijottelu, saunomisen lomassa saunanpatiolla hiljaa istuskelu, takkatulen katselu ja sen rätinän kuuntelu. Siellä on ihana ihan vaan vaikka kutoa tai lueskella kirjoja.
Juuri tuollaista sitä ihminen tarvitsee. Aikaa vain olla.

Lähtöpäivän aamuna olin siipalle lähes kateellinen, kun minun oli ryhdyttävä tekemään lähtösiivoja ja hän pääsi koiran kanssa lenkille.

Rakastan nimittäin aivan erityisesti sitä hiljaista mökkitietä juuri aamuisin. Kun on liikkeellä tarpeeksi varhain, ympäriltä kuuluu vain lintujen ääniä ja sula-aikaan meren aaltojen kohinaa. Lokit huutelevat. Lähistöllä näkee usein myös joutsenia. Siellä on ihana nuuskutella merentuoksua, katsella nousevaa aamua ja olla itsekseen ajatustensa kanssa.

Paluu arkeen on kuitenkin väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin. Onneksi  mökiltä kotiin tullessa on aina olo, että akut on ladattu ja nyt taas jaksaa tätä arkea.

Toin muuten pääsiäiseksi kotiin sisälle muutaman koivunoksan. Palatessamme mökiltä ne olivat täynnä pieniä, vihreitä lehtiä. Uutta elämää. Se antaa uskoa kevään tuloon, vaikka tässä on välillä takapakkia mentykin. 

 Mukavaa loppuviikkoa!

                         -sari-

Virvon, varvon - pääsiäänen tuloo

Tänään iski vähintäänkin lievänpuoleinen pääsiäis- ynnä kevätinnostus. Paljon en saanut aikaan, kun oli muutakin puuhaa, mutta vanhan talomme kuisti uudisti ilmeensä. Ensimmäisenä kannoin sieltä talvikoristeina olleet sammaleet ja puolukanvarvut kompostiin.

Sitten ommella päräytin tilkuista Tilda-henkisen, pitsinauhalla viimeistellyn kappaverhon, joka on värikäs ja keväinen. Ja ennätinpä pesaista ikkunankin - pääsee ihana kevätaurinko nyt paistaa möllöttämään ihan sisälle saakka!

Olen varmaan parisen vuotta sitten ostanut Tampereen käsityömessuilta kuistin väritykseen sopivan lasitaulun, mutta vasta nyt muistin sen sinne ripustaa. Sopi kivasti uusien verhojen kaveriksi.

 

Parit tipuset vielä näytille, vähän munia riippumaan sinkkisangossa olevaan puunoksaan ja iltalenkiltä pajunoksia kissoineen kainaloon kuistia varten. Johan alkoi näyttää pääsiäseltä.

Huomenna siivoan pihaportaat ja käyn hakemassa kuivuneiden, syksyllä istuttujen callunoiden tilalle parit narsissit. Saa pahasti routiva ja huonossa kunnossa oleva pihamme edes pari keltaista valopilkkua kaiken kuraisuuden vastapainoksi.

Vähän päivässä on paljon viikossa, tapasi edesmennyt mummunikin aina sanoa!

                                                   Mukavaa pääsiäisenodotusta!

                                                                          -sari-

Laiskottelijan sunnuntai

Perjantai ja siivouspäivä.
Idea keittiönjakkaroiden hempeisiin sävyihin pulpahti mieleeni,
kun popsin ranskalaisia pastilleja.
Karkinsyönti on siis selvästikin luovuutta ruokkivaa puuhaa.

Kuluneella viikolla vein ensimmäistä kertaa pyykkiä ulos kuivumaan. Varma kevään merkki.

 

 Viikonloppu vierähti sukkelaan - niin kuin se aina tapaa. Perjantai oli siivouspäivä. Se on mielestäni ihan yksi viikon parhaita hetkiä, kun koko koti on siivottuna ja saa istahtaa sitä sohvalle ihastelemaan. Tosin se ilo on kovin väliaikaista. Maanantaina nurkista kurkistelee jo lauma pieniä villakoiria - koiraperheen arkea.

Mennä viikolla vein muuten ensimmäisen kerran pyykkiä ulos kuivumaan. Kyllä tuoksui raikkaalta ja kuivui sukkelaan auringonpaisteessa & pienessä tuulessa.

Tänä aamuna maisema olikin sitten kaikkea muuta kuin keväinen. Yön aikana oli satanut oikein kunnolla lunta. Toisaalta, minua se ei haitannut. Säästyinpähän Sisun tassujen pesulta, kun tulimme rivakalta puolen tunnin aamulenkiltä.
Nyt tuo karvakuono näyttää taas katselevan emäntäänsä siihen malliin, että olisi iltapäivälenkin aika. Menenpä siis tästä. Nauttimaan pilvien takaa kurkistelevasta auringosta. Läpsyttelemään lumisohjoa punaisilla kumppareillani. Nuuhkimaan lähestyvää kevättä.
Edes lenkille, sillä muuten tämä päivä on mennyt aika lailla vain laiskotellessa. Joskus niinkin.

Kivaa alkavaa viikkoa!

                                        -sari-

Iloisia myyriä ja jäätelöitä pelissä

Kummipojan vierailun kunniaksi
herkuteltiin Tripillä....

... ja Ben & Jerry's jäätelöllä.

...ja pelattiin Myyräpeliä.
Mikäs sen mukavampaa.

Ihana yllätys!
Sain kummipojaltamme kauniisti sidotun tulppaanikimpun.
 Niin keväisiä ja värikkäitä!

-sari-

Ensimmäistä kertaa pappia kyydissä

Tästä se lähtee - tosin mille polulle - sen näyttää aika. Mutta niin tai näin.Tervetuloa siis tällaisen rapiat nelikymppisen eteläpohojalaasnaisen arkiseen eloon ja oloon.
Pääset kanssani näpräämään kaikensorttisia käsitöitä, lukemaan hyviä kirjoja, maistelemaan enemmän ja vähemmän onnistuneita kokkauskokeilujani, kuopsuttamaan puutarhassa, geokätköilemaan, matkustelemaan, rapsuttelemaan karvakuonoamme, lenkkeilemään sateessa, uimaan kuutamolla, halaamaan rakkaita - siis kaikkeen siihen, mitä tämä ihana arki ja sitä toisinaan sulostuttavat juhlahetket eteeni tuovat

Tämä koko blogi syntyi hetken mielijohteesta. Tai no ei nyt niinkään. Olen toisinaan laittanut naamakirjaan kuvia tekeleistäni ja kertonut tavalliseen tapaan siellä kuulumisiani - ehkä juuri sen myötä syntyi lopullinen ajatus aloittaa blogin pitäminen. Ja nyt se on sitten polkaistu käyntiin, joten ei kun eteenpäin, sano mummo lumessa.

Viikonloppu vierähti reissussa. Olimme ensin muutaman päivän Helsingissä ja käväisimme siellä muun muassa tanskalaisen D.A.D:n konsertissa. Söimme hyvin ja elimme herroiksi - ihmekös, kun housut kiristävät. ;D
Parin päivän pääkaupungin kummastelun jälkeen suuntasimme nokan kohti Hämeenlinnaa ystäväpariskunnan luo. Visiitti tiesi lisää kulttuuria, sillä ohjelmassa oli Hämeenlinnan kaupunginteatterissa parhaillaan pyörivä Seitsemännen portaan enkeli. Tässä pieni näyte esityksestä: http://www.hmlteatteri.fi/1946. Näytelmä oli aivan ihana! Ehdottomasti katsomisen väärti, jos vain sillä suunnalla sattuu liikuskelemaan.

Kun saan tämän naputeltua, mikä on aivan pian - aloitan kaavojen piirtelyn. Teen sukulaistytölle kilpatanssimekkoa ja siinä on pitänyt hieman muistella, miten valmiisiin kaavoihin tehdään muutoksia. Piti oikein kaivaa vanhat kuosittelukirjatkin esille, mutta eiköhän se tästä jossain vaiheessa mekoksi muutu.
Illaksi meille tuleekin pieni kyläilijä, sillä kummipoikamme tulee pariksi tunniksi hoitoon siksi ajaksi, kun vanhemmat rahtaavat muuta katrastaan päällekkäin osuneisiin harrastusmenoihin. Kiva nähdä kummipoikaa!

                                                   -sari-